”You miss 100 percent of the shots you do not take” – Wayne Gretzky –

Kirjoitin joskus aiemmin kahdesta kovin erilaisesta tavasta suhtautua muutokseen. Ensimmäinen tapa on kaivaa syvä potero tai tuulensuoja ja odottaa josko muutoksen tuuli lakkaisi puhaltamasta. Toinen tapa on rakentaa tuulimylly ja ottaa muutosten tuulista hyöty irti.

Viimeisen vuoden aikana olen miettinyt tätä aihetta paljonkin ja kokemusta valintojen tekemisestä ja omien arvojen mukaan elämisestä ja päättämisestä on tullut lisää. Tänä aikana oli luovittava pitkä aika vastatuuleen ja suunnitelmissa oli jo kokonaan uudenlainen reitinvalinta työuralle.

Päätin kuitenkin katsoa keskeneräiset asiat loppuun saakka ja niin kannatti tehdä. Viime kesän aikana alkoi kypsyä päätös muutoksesta. Olen lukenut, että saadakseen aikaiseksi jotain uutta on uskallettava luopua siitä, mikä on kaikkein rakkainta. ”Kill your darling” kuten moni kirjailija suosittelee kun parannetaan tekstiä. Tämän seurauksena kokonaisuus voi parantua.

Minun kampustyössäni kaikkein rakkaimmasta luopuminen tarkoitti sitä, että päätin olla aloittamatta uuden tiimiyrityksen kanssa ensi vuoden syksyllä. Astun siis ainakin toistaiseksi taustalle nuorten valmennustyöstä. Tavallaan tein päätökselläni tilaa valmentajakollegoille, mutta kuitenkin kyse taisi enemmän olla minun tarpeestani   uudistua ammatillisesti.

Ensimmäinen kymmenen vuotta työurani kampuksella liittyi tietoliikenteeseen, laitetekniikkaan ja tietoturvallisuuteen. Sitten tätä osaamista alkoi olla muutenkin tarjolla opetukseen, joten vaihdoin aihetta. Aloin kiinnostua enemmän siitä miten oppiminen tapahtuu. Aloin rakentamaan uutta osaamista aiheesta TKI -hankkeissa ja väittelinkin aiheeseen liittyen. Sitä polkua on nyt takana kymmenisen vuotta. Onko siis tullut taas aika vaihtaa isosti näkökulmaa? Aika näyttää.

Alf Rehnin tuoreesta kirjasta Johtamisen ristiriidat jäi mieleen ”Kun johtaja alkaa olla liian varma johtajuudestaan, hänen pitäisi harkita muutosta.” Oliko minulle käymässä nuorten valmentajana juuri noin? Vai oliko kyse siitä että sain valmentaa huikean hienoa tiimiä, jossa oli riittävästi rohkeita sydämiä ja ammatillista kunnianhimoa. Näillä eväillä syntyi upeita tuloksia ja laitettiin yhdessä tiimiyrittäjyyden haamurajoja uusiksi. Noin huikean yhteisen oppimismatkan jälkeen olisi kyllä vaikea palata lähtöruutuun ja aloittaa alusta uuden ryhmän kanssa, ainakin ilman kunnollista taukoa. Näitä mietin kun luopumispäätöksen tein.

Joskus elämässä tapahtuu kummallisia ajallisia yhteensattumia. Ehti kulua vain kolmisen tuntia siitä, kun olin eräänä tiistai-iltapäivänä kertonut valmentajakollegoilleni, etten ota seuraavaa nuorten tiimiä valmennettavaksi kun puhelimeni soi. Soittaja – arvostamani johtaja ammattikorkeakoululta-  kysyi olisinko kiinnostunut hoitamaan TKI -tehtäviä nykyistä laajemmin ja erilaisessa tehtävässä. Tarkemmasta tehtävänkuvasta yms. voitaisiin keskustella. Lupasin miettiä asiaa ja keskusteltuani asiasta vaimon kanssa, sovittiin että asiasta voitaisiin keskustella laajemmin ja virallisemmin.

Tätä kirjoitettaessa tuleva työnkuvani on keskusteltu läpi ja työsopimus on jo allekirjoitettu. Kampustyössäni siirryn 1.1.2019 – 31.12.2019 väliseksi ajaksi toimimaan tutkimuspäällikön tehtävissä. Mielenkiintoinen vuosi varmasti tulossa. Mitä ensi vuoden jälkeen tapahtuu, en vielä tiedä. Katsotaan mitä vastaan tulee.

Valmenturesin toimintaan tässä kuvatulla muutoksella ei ole vaikutusta. Valmenturesin vuosi oli hyvä, saimme olla mukana useassa pitkäkestoisessa valmennusprosessissa, joista osa jatkuu ensi vuonnakin. Lämmin kiitos kaikille asiakkaillemme, ensi vuonna jatketaan yhdessä eteenpäin. Rauhallista joulunaikaa ja vielä parempaa alkavaa vuotta 2019!

Pasi

Pin It on Pinterest