Vanha sanonta ”kissa elää kiitoksella” on monesti osuva. Onko työyhteisökulttuuri, jota ei rakenneta terveen ja avoimen palautteen antamisen päälle, nykyisin enää toimiva?
Vanhan mallin mukaanhan ensin koko vuoden purraan hammasta ja padotaan sisään kaikki mielipaha ja eripura. Sitten firman pikkujouluissa tai virkistyspäivässä iloliemen saattelemana haukutaan kaikki ympärillä olevat kuuluvasti.
Kuka omistaa palautteen? Onko yleisen palautteen antamisesta tullut liian helppoa, ja luotammeko liikaa kasvottomiin some-maailman kanaviin. Tarvitseeko esimies myös palautetta, ja olisiko niin, että vain esimiehen palaute on merkityksellinen? Mitäpä jos lainatakseni Jukka Jalosta puhuisimmekin tuleutteesta. Silloin pyrkisimme sanomaan asiat avaamalla lisää tulevaa, sulkematta pois vanhaa tai rajoittamatta olemassa olevaa.
Väistämättä jokainen meistä tarvinnee palautetta ja haluamme myös antaa sitä eteenpäin. Viestimme ja reagoimme asioihin monilla aisteilla. Mietin monesti, halutaanko meitä aidosti kuulla? Olemmeko tilassa paikalla mutta emme läsnä. Yhtä usein kuuntelemme, mutta emme kuitenkaan kuule.
Oletko kokenut olevan idearikas ja toimintaa terveesti kehittävä työyhteisön jäsen. Saatat yrittää tuoda kantaasi läpi useita eri reittejä pitkin. Huomaat kuitenkin tulevan torjutuksi ylemmältä taholta ja kaupanpäälle tulee vähättelyt. Ajan kuluttua kaupataan sinulle omia ideoitasi jonkin toisen, esim. esimiehen ajatuksina ja näkemyksinä. Päälle vielä todetaan niiden olevan parasta pitkään aikaan. Kuka on oikeutettu ottamaan kermat kakun päältä? Ja onko sellainen kulttuuri pitkäjänteistä johtajuutta?
Nykyisen tilan ja hetken kyseenalaistaminen aloittaa poikkeuksetta kehityksen. Kyseenalaistamisen loputtua köyhtyy myös kehittäminen. Voiko mitään kuitenkaan kehittää ilman hyvää vastavuoroista palautteenantokulttuuria? Monesti tässä vaiheessa nousee esiin jokaisen oma arvomaailma. Joustavatko omat arvot antaa toisten toimia edellä kuvatulla tavalla? Halu olla kaikkien kaveri ja kumartaa jokaiseen suuntaan kostautuu nopeammin, kun voi arvata.
Jos kateus ja kunnioitus on ansaittua, pitääkö hyvän työyhteisönhengen rakentumisen eteen sietää itsestäänselvyytenä pitämistä ja palautteiden puutetta?
Toni Juvonen