Minä olen kokenut olevani hyvä ja nopea oppija. Kuitenkin huomaan, kuinka monessa mukana oleminen ja häiriöiden hyväksyminen oppimisitilanteessa ovat heikentäneet kykyäni oppia ja painaa mieleen. Olen kuullut ja lukenut jostain asiasta, mutta miten ne yksityiskohdat sitten menivätkään. Tai muistanko ollenkaan? Asia voi olla kiinnostava ja innostava ja silti se ei jää päähän. Asian oppimisesta olisi hyötyä myös käytäntöön vietynä. Vähänkö ärsyttävää, kun ei muista.
Yhtenä keinona silloin kun haluan oppia ja muistaa asioita, yritän rauhoittaa tilanteen mahdollisimman hyvin. Itselläni se tarkoittaa menemistä sellaiseen paikkaan missä ympäristön häly ei häiritse ja keskeytä. Sen paikan ei tarvitse olla täysin hiljainen. Riittää kun voin keskittyä asiaani. Kännykkä hiljaiselle, eikä avoinna tietokoneella sellaisia some-kanavia, jotka saattavat häiritä tai keskeyttää ajatuksen juoksua. Voin kohtuullisen hyvin sulkea ympäristön ulkopuolelle, mutta rauhallinen paikka auttaa keskittymisessä.
Nukun välillä huonosti ja tästä syystä olen välillä tosi väsynyt. Ja silloin on aivan turha yrittää saada tajunnan virtaa uppoamaan päähän. Silloin voi tehdä niitä asioita mitä voi; rutiinitöitä tai lähteä lenkille hankkimaan virtaa ja virkeyttä. Arjessa ei aina voi itse päättää tauon paikka, mutta joskus voi auttaa hartioiden pyöritys tai venyttely. Jos vaan mahdollista, niin kannatan pienten torkkujen ottamista. Vanhoja tuttuja vinkkejä, mutta tuleeko käytettyä?
Tykkään kuunnella asiatekstejäkin, jos vaan on mahdollista, koska voin silloin hyödyntää käsiäni keskittymisen auttamiseksi ja esimerkiksi neuloen. Neuleen voi tiputtaa käsistä saman tien, kun tulee sellaista asiaa, mistä haluaa tehdä itselleen muistiinpanoja tai merkintöjä. Katsominen toimii myös hyvin, jos katsottava materiaali on riittävän kiinnostava, jotta sitä jaksaa keskeytymättä seurata. Jos ajatus katkeaa ja sattuu olemaan livetilanne eikä voi palata takaisin menetettyyn hetkeen, voi hukata jonkun helmen. Joskus webinaarit on tehty niin, että niissä näkyy pelkästään puhujan naama eikä mitään kiinnostavaa asiaa esitetä ohessa muuten kuin puhumalla. Annan äänen soljua ja katse voi vaeltaa, vaikka ulkomaisemissa. Minulla on onni asua järven rannalla ja kotini monista huoneista on näköala järvelle. Niin työhuoneestanikin. Ihana lepuuttaa katsetta maisemassa. Pitää kuitenkin muistaa keskittyä kuuntelemaan.
Itse en osaa juurikaan piirtää tai muutoin ilmaista itseäni visuaalisesti. Kateellisena seuraan niitä, jotka osaavat nappaamistaan havainnoista tehdä visuaaliset muistiinpanot. Toisaalta tässä tullaan siihen, että paljon on käytettävissä visuaalista materiaalia verkossa ja kirjallisuuttakin. Itsekin tykkään niistä, vaikka tykkään lukemisesta muuten. Kyllä se kuva tekstin välissä vetreyttää muistisoluja ja virkistää muutenkin. Jaksaa lukea taas. Mutta varsinkin sellaisten henkilöiden, joille lukeminen on vaikeaa kannattaa etsiä materiaalia, joka puhuttelee itseään.
Keskusteleminen, dialogi on yksi arvokkaimmista oppimistavoista. Anna dialogille mahdollisuus. Opettele kuuntelemaan. Muiden kokemuksista niin hyvistä kuin huonoista voi saada erittäin arvokkaita koppeja. Ja dialogissa on helppo nopeasti testata omia ajatuksiaan. Kannattaa olla rohkea! Lähteä keskusteluun ja olla siinä aktiivisesti mukana kunnioittaen toisia. Itse tahdon puhua toisten päälle ja siksi monesti odotan liian kauan mielipiteeni ilmaisemista, etten pahoita toisen mieltä. Huoh! Taitolaji, jossa on opettelemista.
Ei pidä unohtaa myöskään tekemistä. Kaikkea ei ole pakko opetella kantapään kautta, mutta siitä jää kyllä tosi hyvä muistijälki, miten ainakaan ei kannata tehdä. Yhdessä tekeminen, toisten tekemisestä oppiminen on monesti erittäin rikastuttavaa. Nuoremmilla ei välttämättä ole vanhempien henkilöiden ennakkoluuloja muutokseen. Viisautta löytyy ikään ja kokemukseen katsomatta.
Oppiminen on tärkeää, ikuista ja vieläpä kivaa. Kivaa nimenomaan silloin kun on löytänyt itsellensä parhaimman kompon eri oppimisen tavoista. Let’s rock!
Päivi Jormalainen