Aloitin taasen opinnot. Vuosi tai kaksi niiden kanssa vierähtää. Hieman jännittääkin näin aluksi, minkälaiseksi muutosmatkaksi tämä opiskelu muodostuu. Niin siinä tulee käymään kuitenkin. Välillä turhaudun ja välillä innostun, mutta muutosta tapahtuu.
Huomenna on orientaatio-päivä ja hieman minua harmittaa, kun opiskeluympäristössä oli jo valmiiksi osa huomisen materiaaleja. Olen siis ne lukenut jo läpi. Olenko siis pinko? Ei vaan uteliaana tutkin opiskeluympäristöä. Joo, innokkaana tein jo henkilökohtaisen opintosuunnitelmani. Ja nyt haluaisin jo tietää mitä seuraavaksi tehdään. En malttaisi odottaa huomiseen. Tiedän tämän innostuksen vielä hiipuvan ja huokailevani, missä ihmeen välissä ennätän sormiani heilutella täällä näppäimistöllä niin, että siitä tulee järkevää tekstiä. Ja lukemiseenkin pitäisi löytää aikaa. Onneksi tykkään lukemisesta. Ja oppiahan voi nykyään muillakin tavoilla kuin lukemalla. Voi kun löytäisin jotain hyviä äänikirjoja, joita voin kuunnella automatkoilla. Niitä kun riittää iltakoulutuksiin mennessä ja tullessa naapuripaikkakunnilta illan pimeinä tunteina.
Mielenkiinnolla odotan myös, miten tulevia ammatillisia opettajia opetetaan. Itse kun olen jo pitkään ollut modernimman oppimismallin kannalla. Niillä tavoin opiskellut ja niillä tavoin valmentanut. Ollaanko kiinni perinteisessä vai uskalletaanko hypätä modernimpaan opiskelumaailmaan. Jospa se tuolla opiskeluympäristössä olikin tarkoituksellista, että ei ollut kaikkialla kuin tehtävät annettuna. Hanki tieto mistä parhaaksi haluat ja taidat. Tyyli on vapaa.
Erään valmennettavan sanoja lainaten voin löytää opintojen aikana paljon uusia asioita itsestäni. Monesti luettu materiaali jopa provosoi tekemään muutoksia. Antaa rohkeutta tehdä toisin ja voitelee haavoja tarvittaessa. Jos ei koskaan mitään tee, ei todellakaan mokaa, muttei kyllä oppimistakaan tapahdu.
Itse olen ollut parhaimmillani innostavien valmentajien ja valmennettavien joukossa, jossa jokaisella on ollut mahdollisuus olla yksilö. Välillä vahva, välillä heikko, milloin mitäkin. Luottamus ja hyväksyntä on ollut ryhmässä koko ajan. Yllättäen huomaan jälkeen päin, kuinka paljon olen saanut oppia muilta, ja kuinka paljon virheistäkin on oppinut. Luottamuksen ilmapiirissä on helpompi myös mokata. Sana anteeksi sekä tauko itsensä kokoamiseen auttavat monesti tilanteesta eteenpäin, itselle anteeksi antamista unohtamatta. Pitää myös haluta antaa itse parastaan. Tällöin päästään win-win -tilanteeseen. Kaikki hyötyvät. Nyt siis lataan tosi paljon odotuksia uusille opinnoilleni ja itselleni. Mun on uskallettava olla oma itseni ja samalla annettava parastani! Saa nähdä miten se toimii. On siis minusta itsestäni kiinni, miten paljon saan irti opinnoista! Haastan itseni tässä arjen hyörinässä tekemään parhaani näissä uusissa opinnoissa.
Me Valmenturesissa tarjoamme myös Matkantekijä-valmennuksessa matkaa itseesi, organisaatiosi syövereihin sekä muiden valmennettavien kanssa huikealle oppimis-, kehittymis-, ja verkostoitumismatkalle. On sinusta itsestäsi kiinni, kuinka paljon saat irti matkasta. Avoimin sydämin mukaan matkalle. Lämpimästi tervetuloa!
Päivi Jormalainen