Ilo ja suru, nauru ja itku sekä onnistuminen ja epäonnistuminen ovat pelottavan lähellä toisiaan. Jokaisella meistä on kokemuksia siitä, mitä onnistuminen vaatii. Aiheesta kertoo myös lukemattoman monet kirjat, elokuvat ja biisit. Ennen onnistumista on kuitenkin takana poikkeuksetta pitkä polku, jota menestyjät ovat kulkeneet.
Jukka Jalonen kirjassaan sanoo osuvasti, jokainen voi onnistua voittamaan mestaruuden kerran, mutta yritäpä pitää joukkue parhaiden joukossa useita vuosia.
Ravintolamaailmassa kaikkein tärkeimmän menestyksen saavat aikaan työtekijät, jokaista työvuoroa tulisi verrata esimerkiksi tennisotteluun. Annat parhaan osaamisesi jokaisessa kohtaamisessa. Osa tästä on kokemuksen tuomaa rutiinia, loppu taas kunnianhimoa, ammattietiikkaa ja ennen kaikkea halua voittaa päivittäin, asiakkaan silmissä.
Pitkäjänteistä työtä ja harjaantumista kohti mestaruutta on mielestäni helppo kuvata esimerkiksi vuorikiipeilyllä. Vuorelle matkatessa täytyy olla aikaa ja tottua aina vallitseviin olosuhteisiin. Pitää muistaa välillä pysähtyä ja tehdä järkeviä päätöksiä jatkon kannalta. Vuorelta alaspäin matka kuuluu taittaa myös samoja oppeja noudattaen hyödyntäen opittua. Jos sattuisitkin tipahtamaan suoraan huipulle, ovat keli ja selviytymisolosuhteet pidemmälle oleskelulle todennäköisesti haasteelliset.
Verkostoissamme on ihmisiä, jotka mielellään puhuvat asiaoista. On myös niitä ihmisiä, jotka puheen lisäksi vievät asiat maaliin ja siitä vielä eteenpäinkin. Jälkimmäisen kuvauksen kaltaiset osoittautuvat yleensä todellisiksi menestyjiksi. Tyhjillä lupauksilla, epäoikeudenmukaisuudella tai suuta soittamalla ei saa menestystä saati jatkuvuutta. Puheet ja teot kuuluisikin olla aina samalla viivalla, vastuu luo vapautta ja vapaus vastuuta.
Mitä hintaa me maksamme menestyksestä? Vai menestymmekö jonkun toisen kustannuksella. Mistä tiedät, että et ole vain keräämässä rusinoita pullista. Määrätietoinen pitkäjänteinen tekeminen sekä harjoittelu antavat hyvän pohjan onnistumisille.
Sana menestys on lähellä sanaa menetys. Menestyksen karheaa kääntöpuolta ajatellessa mietin, mitä olemme valmiita uhraamaan menestyksen toisessa vaakakupissa. Monelle se voi olla esimerkiksi terveyttä, kaipuuta, vähäistä unta tai ajanpuutetta läheisiltä. On hyvä muistaa miettiä ”miksi” teet mitä sitten teetkään. Jos ei tiedä minne on menossa, ei liene suurta väliä mitä kautta sinne sitten matkaa.
Valmentures-matkan aikana pääset pysähtymään ja pohtimaan millä tavoin voit itseä haastaa kohti tulevaa menestystä.
Toni Juvonen