Kevättalvinen pakkaspäivä ja ulkoiluhetki pienten lasten kanssa viime talvena saivat ajattelemaan millaisen elämän olen onnistunut itselle rakentamaan. Useita kysymyksiä hiipi mieleeni. Olenko onnistunut? Mitä onnistuminen minulle on? Ovatko perhe, työ ja vapaa-aika tasapainossa? Olenko onnellinen siihen mitä on? Mitä jos tilanteeni yllättäen muuttuisi? Haluanko olla tällaisessa tilanteessa 10 vuoden kuluttua?
Olen aina ollut vahvasti työorientoitunut ihminen ja siksi ensimmäisenä mieli nosti työhön liittyviä asioita, seassa joitakin onnistumisen kokemuksia. Kun jatkoin pohdintaa, huomasin että aika monet vahvat kokemukset liittyivät työhöni. Alkoi vahvasti tuntua siltä, että en ollut aiemmin halunnut tai kyennyt antamaan perheelle ja jouten ololle riittävästi aikaa. Ilmeisesti minulla oli tarve saavuttaa ammatillisesti jotain.
Jonkin aikaa matalissa mietteissä vellottuani päätin, että tälle asialle tehdään jotain alkaen heti. Arvelin muutoksen tekemisen vievän aikaa ja olevan vaikeaa, mutta silti se oli – ja on edelleen – huomattavasti vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Vuosi 2016 meni kaikenlaisesta ”sälä ja roipe” – kategoriaan luokittelemistani työtehtävistä luopumiseen. Hyödynsin sinisen meren strategian luomisen työkaluja itseeni ja selkeytin tavoitteitani. Lisäksi otin käyttöön Lean – johtamismenetelmiin kuuluvan Kanban – taulun sähköisenä toteuttavan Trello -ohjelman.
Trellon avulla tein näkyväksi mitä työtehtäviä minulla oli, miten ne etenivät ja milloin niiden eteneminen pysähtyi odottamaan tietoa joltain muulta henkilöltä. Samalla opin siirtämään kaikki vähemmän tärkeiksi kokemani tehtävät ideoihin, eli tilaan jossa niihin voi palata kun on sopiva aika. Näin varmistin, että tärkeät tehtävät etenivät. Tämän työkalun avulla oman työni virtaus parani ja huomasin saaneeni tehtyä kaikki tärkeäksi kokemani työtehtävät jo ennen edellistä lomaa. Olin pitkästä aikaa oikeasti lomalla.
Pienempien asioiden pois siivoamisen jälkeen oli jäljellä vielä yksi suurempi päätös. Oli pakko valita kolmesta kiinnostavasta tehtäväkokonaisuudesta kaksi. Tällä valinnalla varmistin sen, ettei kalenteri täyty uudelleen työtehtävistä sen jälkeen, kun olin varmistanut itselleni aikaa tehdä hyvin sen mitä haluan tehdä. Päätös syntyi helmikuussa ja nyt elän edelleen päätökseen sopeutumisen aikaa. Vielä aika ajoin tuntuu pahalta ja hyvältä yhtä aikaa. Tunnen käyväni vajaakierroksilla ja laiskottelevani, koska en anna koko ajan anna kaikkeani.
Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna tämän tuskailun seurauksena olen jo muutama kuukausi sitten alkanut huomata olevani kotona paremmin läsnä kuin aiemmin. Nukun enemmän kuin aiemmin ja tarve päästä saunaan itsekseen tai ”eversti Sandelssin” kanssa rauhoittumaan on vähentynyt. Ymmärrys muutoksen keinoista ja siihen tarvittavasta sinnikkyydestä on samalla lisääntynyt. Syntyy kokemusta.
Lumihiekka on keskimmäisen tyttäreni 4 – vuotiaana minulle opettama käsite. Lumihiekka on sekoitus hiekkaa ja pakkaspäivänä sen seassa kiilteleviä lumi- ja jääkiteitä. Kun olosuhteet muuttuvat, niin lumi ja jää sulavat – hiekka jää jäljelle. Haluan elämääni enemmän hiekkaa ja siksi olen luopunut joistakin työelämäni kauniisti kimaltavista lumi- ja jääkiteistä. Hankin hyvää hiekkaa niiden tilalle.
Tässä mainittuja keinoja ja työkaluja valmennan myös muille Valmenturesin päävalmentajana.
Pasi Juvonen