Istutaan työpaikan kehityspalaverissa. Koolla on iso joukko työntekijöitä, oman työnsä asiantuntijoita. Kaikki ovat avainroolissa oman työnsä kehittämisessä ja heiltä kysytään näkemystä asiaan. Lähtökohta kehittämistyölle näyttää hyvältä, mutta miksi moni epäilee lopputuloksen onnistumista? Onko niin, että kehityspalavereita on pidetty, mutta yhdessä sovituista muutoksista, tehdyistä kyselyistä taikka aloitetuista projekteista ei kuulu kyseisen kehityspäivän jälkeen mitään, eikä tehty kehitystyö näyttäydy käytännön tasolla?
Kehittämissuunnitelmien toimeenpanon hidastumiselle tai estymiselle löytyy kyllä helposti monia syitä. Syy voi olla esimiehen päätöksentekovallassa, aikatauluongelmissa, toteuttamisen haasteellisuudessa, resurssien puuttumisessa taikka henkilöstön haluttomuudessa. Joskus kehitettävä kokonaisuus on sellaisenaan niin suuri, että asioiden muuttamisen tuntuu vaikeata ja hitaalta.
Valmentajakollega Pasi Juvonen kirjoitti syyskuisessa blogikirjoituksessaan kokeilevasta kehittämisestä ja sen menetelmien soveltuvuudesta eri tilanteisiin. Missä tahansa kehitysprojektissa on tunnetusti hyvä laatia suunnitelma ja aikataulu joka konkretisoi toimeenpantavat asiat sekä vastuuhenkilöt. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa mahdolliset kehittämisen esteet sekä tehdä toimenpiteitä niiden poistamiseksi tai muuttamiseksi. Toisaalta yhtä tärkeää on kartoittaa kehityksen mahdollistajat ja antaa niille tilaa suunnitelmassa.
Eräässä organisaatiossa oli tarve miettiä uusien työntekijöiden perehdyttämisen käytänteitä. Huolellinen perehdyttäminen oli tärkeää, mutta perehdyttämisresurssit olivat hyvin pienet. Työryhmän asiantuntijat organisaation eri tehtävistä pohtivat innovatiivisia ratkaisuja. Ongelmakohdat ja haasteet oli suhteellisen helppo tunnistaa kussakin kohdeyksikössä. Kehittämiskohteet olivat nimettävissä. Laadittiin rohkeasti toteuttamissuunnitelmat ja lähdettiin viemään kokeiluja käytäntöön. Prosessissa havaittiin johdon tuen merkitys koko prosessin aloittamiselle ja läpiviennille.
Kaikessa kehittämistyössä on myös hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka kuinka huolellisesti suunnitellaankin, niin ensimmäinen yritys ei aina johda onnistuneeseen lopputulokseen. Kehitys ja kehittyminen on tärkeää, eikä epäonnistumisen pelkääminen saisi olla este. Kokeilevassa kehittämisessä askeleet voivat olla pienen pieniä, arjen prosessissa tapahtuvia muutoksia. Kokeiluissa voidaan tehdä korjausliikkeitä, mutta ensin täytyy uskaltaa ottaa tuo pieni askel. Vain siten kehitystä oikeasti tapahtuu.
Anu Kurvinen
PS. Tästä pääset lukemaan Pasin ajatuksia kokeilevasta kehittämisestä.