Aloitin elämäni ensimmäisen helvetinviikon maanantaina 19.11.2018. Helvetinviikon tavoitteena oli parantaa niitä asioita, joissa itsellä on oikeasti eniten kehitettävää. Minulle se tarkoitti:

  • Työhön käytetyn ajan vähentämistä kohti normaalia työaikaa
  • Ei somessa roikkumista tai sähköpostin vilkuilua muilla laitteilla iltaisin
  • Enemmän unta
  • Enemmän liikuntaa
  • Parempaa ravintoa ja säännöllisempää ruokailua
  • Parempaa läsnäoloa kotona lastan ja vaimon kanssa

Ensimmäinen helvetinviikko onnistui hyvin, mikä ei ollut itselleni yllätys. Olen aiemminkin ollut hyvä aloittamaan uusia asioita. Nukuin enemmän, pidin läppärin iltaisin kiinni, söin paremmin ja liikuin enemmän (enimmäisellä viikolla 4 aamulenkkkiä ennen työpäivän aloittamista). Läsnäoloni ei kuitenkaan automaattisesti alkanut parantua. Ennemminkin huomasin olevani aika lailla ihmeissäni, kun olikin paljon aikaa iltaisin. Tästä näkökulmasta ensimmäinen viikko oli kerrassaan hämmentävä kokemus

Haluan kuitenkin, että alkuinnostuksen kupla puhkeaa ja muutoksen vaikeus alkaa oikeasti paljastua. Samalla haluan nähdä kauan vie tottua toisenlaiseen rytmiin ja milloin läsnäolo parenee. Näistä syystä aloitin heti perään toisen helvetinviikon ja tätä kirjoitettessa se on jo kohta takana. Eilen aamulla aamulenkin alussa tuli ensimmäistä kertaa se odottamani – ja samalla hieman pelkäämäni hyvänolon tunne ja ajatus ”Miksi tätä pitäisi vielä jatkaa kun on jo ihan hyvä olo?”

Tämä on juuri se ajattelumalli ja kohta, mihin moni ryhtiliikkeeni on lukuisia kertoja jäänyt. Katsotaan mihin tämä tällä kertaa johtaa. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ehkä juuri siksi on syytä jatkaa. Olen tähän tilanteeseen itseni ihan itse vienyt, joten on varsin oikeudenmukaista nähdä vaiva muuttaa se.

Eilen oli juhlapäivä kun valmentamani nuorten tiimin ensimmäiset kaksi tiimiyrittäjää valmistuivat. Pukupaitaa pukiessa huomasin, että paita sopi hyvin ja mahan kohdalle jäi jopa vähän löysää. Siitä tuli oikein hyvä mieli. Kaikki on näiltä osin siis nyt sopivassa suunnassa, ja haasteeksi muodostuu pitää tällainen paketti kasassa.

En varsinaisesti kysellyt palautetta toiminnastani helvetinviikon aikana. Vaimoni ääneen ajattelu ”Miksi pitää kutsua helvetinviikoksi sitä, että tekee kohtuullisesti asioita?” puhuttelee minua edelleen. Minulla on vielä paljon opittavaa kohtuudesta.

Perustin tähän liittyen suljetun FB -ryhmän ”Helvetinviikko 2018”. Ryhmään pääsee mukaan kertomaan omia kokemuksiaan muutoksesta tai vain kannustamaan muita muutoksen tekjijöitä. Olen saanut jo tukea muutokselle, lämmin kiitos siitä!

Palaan tähän aiheeseen taas kun on kerrottavaa. Mielessäni pyörii jo haaste ”Suklaaton joulu”, joka on saamani palautteen mukaan kohtuutonta.

Mukavaa joulunodotusta,

Pasi

Pin It on Pinterest