Istun viikoittain auton ratissa toistakymmentä tuntia. Yli puolet tuosta ajasta kuluu radion aamuohjelmien tai musiikin kuunteluun, sillä ennen aamuseitsemää ei kannata soitella kenellekään ja yleensä vain ystävät tai lähimmät työkaverit soittavat minulle päin tuohon aikaan. Paluumatkalla hoidan usein puhelimitse työasioita. Käyn myös usein mielessäni läpi, mitä meneillään oleva työpäivä tai työtehtävä on opettanut minulle. Samalla rakennan asennetta tuleviin tehtäviin.
Ajan pitkää työmatkaa yhdeksättä vuotta ja vuoden kiertoa tulee seurattua tuulilasin läpi aika tarkasti. Loppusyksyisin eletään aina luopumisen aikaa. Ensin on luovuttava lämmöstä ja valosta sitten kuivista ja pitävistä teistä. Näillä asetuksilla mennään aina helmikuun puolivälin tienoille, kunnes iltapäiväiset auringonpilkahdukset iskevät kehoon kuin adrenaliinipiikki. Maaliskuusta syyskuulle liikkuminen tapahtuu enemmän valoisassa kuin pimeässä. Joka kevät on hieno tunne kun ensimmäistä kertaa ehtii valoisassa kotipihaan saakka.
Moni kollega ja valmennettava on kysynyt, eikö tuo jatkuva ajaminen ole tylsää ja kuormittavaa? Niin varmaan on, jos sen antaa sen vaikuttaa omaan ajatteluun ja antaa sen muodostua hankaluudeksi. Kyseessä on kuitenkin oma valintani, joten mielestäni energiaa ei kannata käyttää tilanteen voivotteluun. Asenne ratkaisee.
Mitä asenne sinulle tarkoittaa? Milloin sinä olet viimeksi tarkastellut omaa asennettasi? Onko se sinulle rajoittava tekijä vai mahdollisuus? Onko tarpeen muuttaa tilannetta? Mikäli on, niin Valmentures voi auttaa.
Pasi Juvonen